Hannu A. Sinivirta

Mitä on maalaustaide?

Unohtakaamme hetkeksi maalaustaiteen kaikki oppiarvot ja historia, kaikki sen ilmenemismuodot, poliittiset sidonnaisuudet sekä wiki-sitaatit ja pyrkikäämme selvittämään omaehtoisesti, mitä on maalaustaide?

Onko maalaustaiteen tekeminen itsensä toteuttamista muiden kuin itsensä vaatimuksesta? Asettaako maalaustaiteen tekijä omat tarpeensa muiden edelle, saavuttaakseen menestystä ja vaurautta, vai saneleeko muut maalaustaiteen merkittävyyden?

Maalaustaide syntyy yleensä yksilön ilmaisukyvystä ja taidosta herättää samaistumiseen liittyviä tunteita ja tuntemuksia, vaikka mielikuvat niistä voivat olla hyvinkin erilaiset. Vahvasti tunteisiin vaikuttaminen onkin yksi maalaustaiteen vaikuttimista ja siksi jotkut maalaustaiteen tekijöistä ovat menestyneet loisteliaasti ja vaurastuneet merkittävästi jo omana elin aikanaan. Yhtenä esimerkkinä voisin mainita mm. Pablo Picasson.

Onko maalaustaiteen kaupallistaminen sidoksissa olettamuksiin, jotka hämärtävät niiden todellista arvoa ja onko oikeutettua asettaa yhden maalauksen arvoksi esim. 80 miljoonaa euroa?

Mitkä ovat ne todelliset tekijät, jotka vaikuttavat maalaustaiteessa osto -ja myyntiarvoihin? Mikä tekee siitä näinkin menestyksellistä liiketoimintaa?

Ohjaavatko tunteet näinkin voimakkaasti ihmisten käyttäytymistä? Harvoin he eivät edes ymmärrä maalaustaiteen tekijän motiiveja, jotka voivat olla periaatteessa mitkä tahansa?

Jo pelkästään yhdestä Picasson signeerauksesta voi joutua pulittamaan jopa tuhansia euroja, jollei enemmänkin.

Suosio ja arvostus on käsitykseni mukaan enemmän tai vähemmän julkisuuden muokkaamaa ja vaikuttimet voivat olla kyseenalaisia ja elitistisiä.

Henkilökuva luo oman voimakkaan vaikuttimensa, jos olet riittävän erikoinen ja röyhkeä, sekä poikkeat valtavirrasta. Tämä luo ikäänkuin illuusion siitä, että jotakin hyvin merkittävää on syntymässä.

Ilman maksimaalisen hyödyn tavoittelua, maalaustaide vaikuttaisi olevan täysin arvotonta, ellei siitä löydä hengellistä sisältöä, joka korvaa kaikki muut. 

Se joka pyrkii maalaustaiteessa ensisijaisesti korkeampiin hengellisiin päämääriin, on saavuttanut huomattavasti enemmän kuin sen tuottama markkina-arvo ja menestys tulee olemaan taloudellisesti vähintäänkin taattua.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (64 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

"Minä en pidä maalauksiani taiteena vaan välineinä joiden keinoin luon tilanteita jotka huvittavat minua ja jotka saattavat olla taidetta."

Ernst Billgren kirjassaan Mitä on taide

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kaikki eivät kuitenkaan ensisijaisesti luo itsekkäistä syistä. Uskon myös tarpeeseen ja tahtoon luoda ilman, että taiteen keinoin tyydyttää vain ja ainoastaan omia halujaan. No visioitaan kuitenkin. Miksi van KOch maalasi, eihän hän edes maaluksillaan juuri ansainnut? Nykytaiteilijat toki ovat eri maata. Kerran yksi taiteilijatuttumme tokaisi, että ei enää myy, kun vuoden myynti on jo täyttynyt. Oli vuoden viimeiset kuukaudet menossa. Nimekäs ja palkittu taiteilija, joka alkuun tunnettiin pääasiassa ulkomailla.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Taidemaalarina pidän mainitsemaasi Picassoa yhtenä niistä taiteilijoista jotka tuhosivat oikean maalaustaiteen, tosin tämä on hyvin henkilökohtainen näkemykseni, eikä näkemykseni ole yleisesti tunnustettu. Picasson lapsena ja nuorena tehdyt teokset todistavat että hän olisi kyennyt mihin tahansa, niin uskomattomia ne ovat. Mutta kuten lapsineroille usein käy, nerous ei kanna aikuisuuteen asti, vaan kuolee jotakuinkin murrosiässä ja mielestäni Picassolle kävi juuri näin.

Uskoisin Picasson ymmärtäneen tämän itsekin ja lähteneen siksi tielle jossa maalaustaiteen kehittämisen ja eteenpäinviemisen sijasta. hän alkoikin tuhota maalaustaidetta. Ympäröivä yhteiskunta joka oli ihastunut hänen lapsena ja nuoruusvuosina tekemiinsä mestariteoksiin, eivät kuitenkaan tajunneet ja kyenneet näkemään miten hänen neroutensa katosi noin murrosikäisenä, vaan piti häntä jalustalla hänen elämänsä loppuun asti. Mielestäni Picasso teki maalaustaiteelle saman mitä Hitler maailmalle ja vieläpä lähes samaan aikaan. Picasson taiteentuhoamiskausi kesti vain pidempään, kuin Hitlerin maailmantuhoamiskausi. Hitlerin puuhat estettiin, mutta Picasson annettiin touhuta rauhassa!

Minulle todellinen maalaustaide on aina esiintynyt ylivertaisena ja ainutlaatuisena osaamisena. Taide itsessään on tekijänä minulle henkilökohtainen näkemys, idea tai ajatus, ja koettuna taide esiintyy minulle henkilökohtaisena elämyksenä, jonain joka laittaa kenties ällistymään, ajattelemaan tai ihmettelemään. Suurin taide syntyy suurista tunteista, taiteen lajista riippumatta. Ja maalaustaiteessa suurinta taidetta minulle edustaa ylivertainen osaaminen, henkilökohtaisella suurella tunteella ja persoonallisella tyylillä maalattuna kankaalle. Eli kiteytettynä voitaisiin sanoa huippuosaaminen yhdistettynä henkilökohtaiseen näkemykseen ja teoksesta huokuvaan ainutlaatuiseen tunnelmaan!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Komppaan pitkälle Markku Laitista. Pidän kovasti hollantilaisen Vermeerin töistä. Vanhat maalarit toki tekivät osin sitä mitä tuottavat hyvät valokuvat tänään, mutta kuitenkin enmmän. Maalauksissa on heiltä panoksena juuri tuo ylivertainen osaaminen, värit ja tunnelma ja muu ilmaisun voima.
Ihan toista tasoa ja osaamispääomaa edeustaa abstrakti taide, jossa osaaminen voi olla sirottunut valtaviksi eroiksi taiteilijoiden välillä. Siinä ehkä eniten vaikuttaa se katsojan henkilökohtainen suhde teokseen. Joko pidät tai et pidä, löydät jotain tai et löydä juuri mitään. Näet liikettä tai värejä tai jotain muuta, mutta siinä kaikki. Silti voit pitää teosta seinälläsi, ei ärsytä, eikä herätä mitään uutta, mutta täyttää tilan.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kiitos mielenkiintoisista arvioista.

Maalaustaide (ja taiteet yleensäkin) ovat siinä erityisasemassa, että ne parhaimmillaan voivat vaikuttaa alitajuntaisesti jopa elämänlaatua parantaen, tarvitsematta ponnistella älyllisesti juuri lainkaan. Kun katselee maalausta, joka herättää tunteita, ne syntyvät yleensä välittömästi ja spontaanisti.

Maaalaustaide voi olla myös älyllistä, mutta sen tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen voi mennä huomattavasti pidempi aika. Maalaustaiteen liiallinen analysointi, voi myös muuttaa teoksen tekijän alkuperäistä tarkoitusta vaikuttaa.

Itse olen harrastanut maalausta ja piirtämistä lapsesta asti ja olen kulkenut luonnoslehtiö mukanani missä milloinkin. Yleensä luonnoksia syntyy luonnosta, mutta myös mielikuvituksen sekoittamana. Suora kopiointi ei ole koskaan kiinnostanut, kamerat ovat sitä varten, vaikkakin valokuvauksessa on laajalti mahdollisuuksia luoda muutakin kuin "valokopioita".

Picassosta puhuttaessa, en osaa ottaa kantaa niin jyrkästi häneen ja hänen maalauksiin sekä hänen tuhovoimaan, päinvastoin olen koittanut ymmärtää häntä, tekemällä muutamista hänen töistään variaatioita. Minusta se on paras tapa tutustua häneen ja se kokemus minkä olen saanut, kertoo enemmän kuvanveistäjästä kuin maalarista. Hyvin voimakas persoonallisuus myös kuultaa läpi.

Kritiikkinä voisi mainita sen tavan, millä taidemaalareista tehdään monimiljonäärejä ja missä taidemaalari toimii ikäänkuin toimitusjohtajana ja keulakuvana, maksimaalinen tuotto silmissä kiiluen. Maaalaustaiteen todellinen merkitys kun on ihan toisaalla. Toki soisin maalareille toimeentulon, jolla voi elättää perheensä ja elää normaalia elämää sen suurempia painolasteja kantaen.

Vermeer on mielestäni hyvin taitava valööreissaan ja värien tasapainossa ja en nyt tässä ryhdy analysoimaan sen enempiä, mutta harvoin löytyy vastaavia maalareita.

Tähän ikään mennessä, maalatessani en ole ihan vieläkään löytänyt omaa tyyliäni tai suuntaustani, vaikka kerran aikoinaan kysyin eräältä maalarilta, että "miten sinä olet löytänyt oman tyylisi ja suuntauksesi". Hän vastasi "tyylini ja suuntaukseni löysi taide itse". Ymmärsin myöhemmin, että kokemuksen kautta maalaamalla se löytyy ennemmin tai myöhemmin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Joillakin taiteilijoilla tapa työskennellä muuttuu, värit muuttuvat ajan kuluessa ja se miten kerrotaan. Minusta se on luonnollista. Ei ole vain yhtä omaa tapaa, on monia erilaisia ja aika vaikuttaa ja muuttaa ihmistä, miksi ei siis hänen luomuksiaankin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Maalaustaiteessa on kyse näkemisestä, loppu on tekniikkaa...

Suomessa on menestyneitä toritaiteilijoita ja itsensä brändänneitä taiteilijoita. Suuren yleisön maku on mitä on ja sitten on noita pönötyssijoittajia.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Suomalainen kulta-ajan taide puhuttelee niin, että teoksista on tullut ikoneita. Kulta-ajan taiteen maalauksien ympärillä voisi nykyään olla jo enemmänkin tarinointia kuin on. Mielenkiintoista on seurata suomalaisten kuvataiteilijoiden ja taidemaalareiden kehitystä ajan virrassa. Jälki on välillä hyvin voimakasta ja välillä melkein arasti kertovaa. Taiteilijan persoonallisuus piirtyy siveltimen välityksellä töihin. Tulee mieleen, että sanoma menee välillä perille huutaen välillä kuiskaten ja tietenkin siinä välillä on keskustelu. Ehkäpä se keskustelu, mitä käydään taiteilijoiden ja yleisön välillä.

Taideteoksen synty ja sen tekeminen saattaa monen taiteilijan kohdalla olla yksinäistä puurtamista, mutta sitten kun työt ovat asettuneet taidesalonkeihin ja näyttelyihin, maalaustaide on hyvinkin sosiaalista ja puhuttelevaa. Taiteitten kuluttajana voi yllättyä monesti sekä hyvin vanhojen että uusien töitten äärellä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja siten sen tiedon äärelle, mistä taiteet kertovat voi nykyaikana päästä melkeinpä helpoimmin kuvataiteitten äärellä kuin esimerkiksi kirjallisuuden äärellä. Kirjallisuus kätkee sanomansa kun taas kuvataide näyttää sanomansa. Suuri ja pienempikin taiteilija voi löytää sanomansa itsekin ajan virrassa, kohdaten sen yhä uudelleen.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kuvataide harvemmin kertoo mitään. Olennaista on tunnelma. Voihan katsoja toki sepittää kertomuksen, mutta se on ulkotaiteellinen juttu.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

On sanottu että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja tämä pitää hyvän kuvataiteellisen teoksenkin kohdallakin paikkaansa. Kuva todellakin kertoo omaa tarinaansa ja tarina voi katsojan mukaan poiketa hyvinkin toisen katsojan tarinasta. Jokainen katsoja ikäänkuin tulkitsee teoksen omien kokemusperäisten tuntemustensa kautta, yksi näkee ja kokee yhtä ja toinen toista!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #10

Tuo "yksi kuva" on puhdasta roskaa. Katsoja voi toki sepittää kuvasta mitä tahansa. Tuolla ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa, korkeintaan toritaiteen.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #11

Taidemaalarina olen eri mieltä! Tokihan katsoja voi tulkita teoksen täysin erilailla kuin mitä tekijällä on ollut tarkoitus tuoda esille kuvaa tehdessään, mutta koska hyvä taide on koettuna juuri henkilökohtainen kokemus tai elämys, on katsojalla oikeuskin sepittää itselleen ihan mitä lystää kustakin näkemästään teoksesta!

Eräs hyvän taiteen merkkikin on se että sitä voidaan tulkita monellakin lailla!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #12

Huonon taiteen merkki. Taiteen tarkoitus ei ole olla katsojan virikkeenä, päiväunena, toritaiteena ...

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/valokuvaus/16...

Taide on tapa ajatella asioita joita varten ei ole olemassa muuta kieltä.
(Ernst Billgren kirjassaan Mitä on taide)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #13

Se mitä joku Ernst Billgren sanoo kirjassaan, on vain yhden ihmisen mielipide taiteesta ja se tuskin poistaa sitä tosiasiaa että joillakin muilla on taiteesta erilainen käsitys!

Sanot että huonon taiteen merkkinä on esimerkiksi se että katsojat saavat virikkeitä tai päiväunia katsomastaan taiteesta. Kun taas minä pidän molempia hyvän taiteen tunnusmerkkinä! Näin meidän näkemyksemme hyvästä taiteesta eroaa ja olisin mielelläni kuullut perusteluja mielipiteellesi!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #16

Taiteilija luo teoksen ei katsoja. Toritaide perustuu taas juuri siihen, että se "kertoo" jotain katsojalle. Toritaide ei ole taidetta vaan vain toritaidetta. Oletko sinä ehkä toritaiteilija?

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #17

Toki taiteilija luo teoksen, mutta katsoja tulkitsee teoksen omien lähtökohtiensa avuilla. Toritaiteena pidetään yleisesti harrastelijoiden toreilla myytävää taidetta, jonka ei katsota täyttävän "oikean" taiteen mittapuuta. Ja toki saat luokitella minutkin toritaiteilijaksi tai ihan miksi tahansa. Olen minäkin käynyt myymässä Kauppatorilla Helsinkiaiheisia postikortteja jotka perustuvat maalauksiini, samoin kuin kehystettyjä printtejä ja kuvallisia t-paitoja.

Tosin minä olen kouluttautunut virallisen tutkinnon omaava taiteilija ja aitoja teoksia en torilla ole käynyt myymässä, vaikka en pitäisi sitäkään ala-arvoisena taiteilijan myyntityönä. Toki meillä virallinen taidekenttä ei tällaista arvosta, heille taide näyttäytyy vain gallerioissa joita rahoitetaan julkisella rahalla ja joissa esitetään julkisella rahalla tehtyjä teoksia. Sellaista omaehtoista yritteliäisyyttä ei taiteenkentällä arvosteta, vaan kaikkien taiteilijoiden pitäisi odotella omaa vuoroaan jonka taiteen virkamies antaa, mikäli jaksat nuoleskella tarpeeksi usein ja syvältä.

Meillä taidekoulussa opettajat leimasivat yhden taloudellisesti heitä paremmin pärjäävän latomaalarin toritaiteilijaksi, koska ilmeisesti katsoivat hänen ohittaneen heidät ajamalla jotenkin oikoreittiä, koska oli tehnyt uransa aivan itse eikä ollut saanut virallista taidekoulutusta. Myös ehkä siksi koska hän oli myynyt teoksiaan myös toreilla ja jopa nakkikioskilla. Tokihan me asioista perillä olevat tiesimme, että se perisuomalainen kateus siivitti näiden opettajien kärkästä kieltä. Se että kaikesta virallisesta tuesta ja koulutuksista huolimatta, tuskin kukaan oli kiinnostunut heidät teoksistaan.

Näitä toritaiteilijan, lankkumaalareiden tai vastaavien pilkkanimiä nämä yhteiskunnan viralliset taidekentän loiseläjät, keksivät mielellään sellaisista taiteilijoista jotka tekevät itse uraansa ja pärjäävät myös kaupallisesti. Voinen sanoa joutuneeni itsekin tämän ylikoulutetun alisuorittajaporukan erittäin törkeän toiminnan kohteeksi, joka minun kohdallani alkoi jo kouluaikana. Voinen kertoa tarinani olevan ainutlaatuinen ja olenkin kirjoittamassa asiasta kirjaa, jonka uskoisin saavani valmiiksi ensi vuoden alkukuukausina! Kertoisin sen mielelläni täällä, mutta juttu on liian monimutkainen ja monisyinen, tällä hetkellä on kirjoitettuna noin 200 A4 sivua!

Taidemaalarina vertaan teoksiani tai niiden ideoita ihan kenen tahansa toisen taidemaalarin teoksiin tai ideoihin avoimesti, minulla ei ole siihen idea tai taitoesteitä ja itsetuntoni taiteilijana on kohdallaan. Minä olen maailman paras omien teosteni maalaaja, kukaan toinen taiteilija ei maalaa minun teoksiani paremmin kuin minä itse!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #19

Taiteen tekrminen ei pätevöitä taiteen filosofiaan ja kääntäen.

Toritaidetta ei märitä se missä tauluja myydään.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #20

Olisin mielelläni kuullut käsityksesi toritaiteesta, miten se luokitellaan, kuten myös taiteen filosofiasta, mitä se tarkkaan ottaen on?

Taidekoulussa josta kerroin, eräs opettaja sanoi tästä latomaalarista ettei hänellä ole vakaumusta taiteilijaksi. Kysyin tältä opettajalta, tietääkö hän että kyseinen latomaalari on istunut kolme vuotta vankilassa totaalikieltäytyjänä ja lisätessäni että aikamoisen vakaumuksen kolmen vuoden istuminen vankilassa uskonsa takia tarvitsee, sai opettajan häkeltymään ja jäämään sanattomaksi!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #17

Enpä tuota Grönin tekstiä täysin allekirjoita. Kun luen kirjan, luon siitä kuvan päässäni. Se kuva on varmasti ihan erilainen kuin mitä kirjailijalla oli mielessään teoksestaan. Näin käy myös maalausten. Jokaista ne puhuttelevat eri tavoin sen mukaan minkälaisia elämänkokemuksia tai sivistystä ym. henkilöllä on.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #24

Niin on hienoa antaa kuva tietävänsä asioista enemmän, ottaen esille useasti toritaiteen tai taiteen filosofian, mutta kun pyytää kertomaan miten toritaide luokitellaan tai kertomaan mitä se taiteen filosofia tarkkaan ottaen pitää sisällään, niin vastausta ei kuulu. Eli tieto jonka on esittänyt tietävänsä, muuttuukin täydelliseksi tietämättömyydeksi ja vaiteliaisuudeksi!

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Katsoja voi olla myös taiteilija itse. Hän tunnistaa oman taiteensa.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Maalaustaiteen arvioimiseen, analysointiin ja kyseenalaistamiseen löytyy valtava määrä asiantuntijoita. En ole muiden kuin oman taiteeni asiantuntija - tämä blogikirjoitus osui nyt kahvitteluhetkeen ja ajattelin virkkoa jotain. Taiteilijoilla on aina omia inspiraatioon (tai haluun maalata) vaikuttavia henkilökohtaisia syitä, joillakin se on päämäärähakuista taloudellisen tai uraan liittyvän menestyksen tavoittelua, joillakin tapa kommunikoida yhteiskunnan kanssa, joillekin se on omien tunteiden käsittelyä - ja mitä sitten kenellekin.

Itse maalaan ja piirrän, ja kirjoitan. Omalla kohdallani maalaustaiteen tekeminen tai kirjoittaminen on kutsumustyötä (en puhu nyt tilauksesta tehdyistä kuvitustöistä esim. oppimateriaaleihin).
Kun maalauksen teko alkaa, on päässä visio ja suorastaan vulkaaninen, räjähtävä tunnetila. Kaikki diplomaattinen kommunikointikyky hiipuu ja kommunikointia yrittävät ihmiset ovatkin vain häiritseviä elementtejä. Unohdan syödä, kärsin päänsäryistä, nukun huonosti, sillä en malttaisi lopettaa.
Minä en myy maalauksiani. Minua ei inspiroi raha, en myöskään maalaa tilaustöitä, olen itsekäs enkä ole kiinnostunut jakamaan visioitani muiden kanssa. - ...maalauksen tekohetket ovat tarinoita omassa päässäni, henkilökohtaisia seikkailuja, syviä tunteita laidasta laitaan - mitä en kykene kokemaan sosiaalisen verkoston tai muiden ihmisten kautta. Uppoutuminen maalaukseen on kuin salainen suhde; siitä ei huvita puhua, sen haluaa kokonaan pitää itsellään, se saa ylittämään omat rajansa, se on koko maailma omissa käsissäsi... se tyydyttää mielen paremmin kuin mikään historiallinen romaani - tai Fifty Shades of Grey.

Vinkkini muille erakkotaiteilijoille; paras tapa saada tehdä rauhassa ja häiriöttä erilaisia juttuja taiteen saralla, mukaan lukien kirjoittaminen, on kieltäytyä haastatteluista ja käyttää useampaa nimeä (googlen takia joutuukin keksimään usein erilaisia nimiä jos kirjoittaa ja tekee taidetta ulkomaisilla sivustoilla). Tietenkään näitä useita eri nimiä ei pidä käyttää yhdessä ja samassa paikassa, mutta kovin vainoharhaiseksikaan ei tarvitse ryhtyä; informaatiotulva on niin valtava ettei ilman erityisen painavaa syytä kukaan lähde selvittämään lukuisia persoonallisuuksiasi.

Kun taas mennään kuvitusjuttuihin, jossa esim. tekee professorien käsikirjoituksiin biologian kuvituksia, on pakko olla nöyrä. Tieteellisessä kuvan teossa tarvitaan yhteistyökykyä, jatkuvaa huolellisuutta ja kykyä haluta oppia uutta ja olla valmis koko ajan kehittämään myös teknistä osaamista. Siksi kai vapaa maalaustaiteen harrastus onkin itselleni pyhää, omaa aikaa - ainoa ikävä sivuvaikutus on että se saa päästä kasvamaan sarvet ja muuttaa kuulema luonteenkin välillä pirulliseksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vaikka en maalaa, kirjoitan. Sekin vaatii rauhaa, keskittymistä. Häiritsee, kun toinen tulee kysymään mitä teet? Häiritsee niin, että suututtaa. Katkaisee ajatusten virran, se on luomisen tuhoa. Erakko en ole, mutta kirjoittamisessa ja kuvien tekemisessä täytyy olla jotain samaa. Rakastan myös maailman tarkkailua kameran välityksellä. Kauneutta, jotan sen avulla voi vangita, kaunettu ja rumuutta rinta rinnan. Jotakin niissä on, maagista, vetoavaa.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Taiteen maagisuus tulee esiin siinä, että se puhuttelee. Harmillisesti länsimainen tapa ajatella rahoituksia, asiantuntijoita ja oppiarvoja on kuutioimassa ja lokeroimassa sitä. "Vain me eurooppalaiset, ja niiden jälkeläisten keksimien koulukuntien edustajat läntisessä maailmassa, me analysoinnin mestarit, lokeroitsijoiden kuninkaat, tieteen ja taiteen jumalat, lukutaitoiset ja oppineet olemme oikeutettuja määrittelemään maalaustaiteen ARVON."

Ihan kuin juuri tämä kulttuuri, joka on rakennettu rahan varaan ja gallerioiden sisään, olisi se ainoa älyllisesti tarpeeksi korkea-arvoinen ja oikea siihen tehtävään, vähemmän oppineet kansat ja kansojen osat pitäkööt suunsa kiinni. Omahyväinen eurooppalainen/länsimainen ajattelutapamme on tuhonnut alkuperäiskansojen taidetta tieteen nimissä, hautoja on ryöstetty ja niiden taideaarteet, kivireliefit ja seinämaalaukset on jaettu alkuperäisväestöä kuulematta museoihin, pakanalliset esi-isiemme puuveistokset ja taiteeksi verrattava esineistö poltettu roviolla osana kristinuskon pyhää sotaa.
Jos tämä länsimainen tapa määritellä maalaustaidetta ja sen arvokkuutta on ainoa oikea, teemme selväksi ettei esi-isiemme taiteella (esim. luolamaalauksilla ja kalliopiirroksilla) ja muiden rotujen taiteella ole kuin suunnaton museoarvo niiden harvinaisuuden vuoksi.

Mielestäni maalaustaide on tunne-elämyksiä tuottavaa asioiden näkemistä, näkemyksiä mistä tahansa ja millä maalaustekniikoilla hyvänsä. On ihan hölmöä yrittää lokeroida erilaisista näkemyksistä pitävät maalaustaiteen ystävät ja ihailijat jonkinlaiseen älykkyys-, oppineisuus- tai arvojärjestykseen.
Taide on käsitteenä suomenkielessä muutenkin outo. Muualla taide tarkoittaa enemmänkin osaamista ja kykyjä, suomenkielessä se on oma outo käsitteensä, jossa varsinkin maalaustaide saa olla toisinaan ihan mitä tahansa. Mutta kuka katsoisi balleriinaa, joka ei osaa tanssia? Kuka kuuntelisi pianokonserttia, jos soittaja ei osaisi soittaa? Miten me naurammekaan näyttelijälle, joka selvästikään ei osaa näytellä? Tai jos joku laulaisi selvästi nuotin vierestä; oopperalavan esiintyvällä sopraanolla ei saa yksikään nuotti katketa väärässä kohtaa.

Abstrakti maalaustaide on myös osaamislaji, mutta verrattakoon sitäkin siihen miten taiteilija on osannut tulkita näkymänsä; hyvä balleriina tuo koreografiaan oman tulkintansa ja rikkoo sovittua kaavaa vain tehdäkseen siitä oman näköisensä - ei ankan askeliin vajoten vaan joutsenen kaunista liitoa taitavasti tavoitellen. Hyvä pianisti osaa muuttaa ja improvisoida sävelkulkuja niin, että vanha hyvä teos ikään kuin herää uuteen elämään taitavasti muunnetun mosaiikkimaisen sävelkuvion kautta. Taidetta on pystyä esittämään omia tulkintoja niin, että sen katsoja ja kokija tuntee hengästyvänsä sen edessä, kuin siinä olisi todella jotakin maagista ja koskettavaa. Hintalappu, gallerian sijainti tai pelkkä taiteilijan nimi on ällistyttävän monelle se ainoa tapa katsoa - ja arvioida - teosta.

Se että joku ostaa Dalin teoksen sijoituksena on itsensä sijoittajan oma asia - mutta vaikka työ olisi kuinka itsensä Dalin, itse en siihen laittaisi ropoakaan (jos olisin taiteeseen sijoittava ja rikas), sillä Dalin siveltimen jälki ei miellyttäisi minua. Dalin maalaukset ovat kiehtovia pieninä postikortteina, mutta minulle oli tunnetasolla pettymys nähdä alkuperäistöitä näyttelyssä. Jos jokin maalaus on jonkun mielestä upea vain siksi, että se maksoi miljoonan, hän ihailee enemmän rahaa kuin itse taideteosta."Se on Dali! MINULLA on Dali seinällä! Olen minä niin mahtava, että minulla on Dali. Ai, että pidänkö minä siitä...mmmmm?" Jos joku ihailee maalausta vain siksi, että tietää sen olevan Dalin, niin ihaileeko hän Dalin kädenjälkeä ja ajatusmaailmaa vai vain suurta kuuluisuutta kuten meillä ihmisillä on tapana? "..ööö, no, se on kuitenkin Dali, kaikki tietävät kuka on Dali."
Jos joku ihastuu maalaukseen palavasta kirahvista, tietämättä "jostakin Dalista" välttämättä yhtään mitään, hän on mielestäni se, jonka mielipide ja henkinen arvostus teosta kohtaan on aidoin ja rehellisin.

On myös sääli, että länsimainen tapa rakastaa rahaa ja kuuluisuutta kuvitellaan jokaisen taiteilijan motiiviksi istahtaa kankaan ääreen. Johtuu varmaan typerääkin typerämmästä harhasta että "kaikki tahtoo julkkikseksi". Moni postuumisti kuuluisaksi noussut taitelija ei ole varmasti lainkaan pahoillaan siitä, että vasta jälkipolvet löytävät hänen työnsä jäljen. (Ja toki ehkä yhtä moni taiteilija olisi janonnut liian myöhään saatua kuuluisuutta jo eläessään, ja on ikävää ettei onni ole ollut silloin myötä.) (R.I.P)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #36

Kirjoituksesi on todella ansiokas ja kiitos siitä! Suomenkielen sana taide on todellakin jotenkin outo verrattuna ainakin englannin kielen art sanaan, jonka merkityksiä taiteen lisäksi ovat ainakin taito, oveluus, kekseliäisyys, juonet, metkut, käsityö ja ammatti. Eli sanalla art on useita käsitteitä, toisin kuin suomenkielen sanalla taide, jonka tarkkaa käsitettä ei ole edes olemassa, tai se voi merkitä yhdelle toista kuin toiselle.

Tähän miksi hyvät taiteilijamme löydetään yleisesti postuumisti, uskoisin syyksi virallisen taiteemme kentän. Sen että juuri kuvataide on taiteen lajeista se mikä on eniten poliittisessa otteessa. Samoin sen että maamme viralliset taidealan järjestöt eivät noudata maamme solmimia Ihmis- ja Perusoikeussopimuksia, Yhdenvertaisuuslakia tai maamme Perustuslakia, ammatillisen järjestäytymisen suhteen. Näihin järjestöihin ei ole vapaa pääsy virallisesti koulutetuilla tai ammatissa toimivilla kuva-alan taiteilijoilla, vaan pääsyvaatimukset rikkovat niin Perustuslakiamme, Yhdenvertaisuuslakiamme, kuin maamme solmimia Ihmis- ja Perusoikeussopimuksia.

Samoin kun esimerkiksi taidemaalari pääsee jäseneksi maamme Taidemaalariliittoon, hän pääsee ensin kokelasjäseneksi, jolla ei ole äänioikeutta liiton asioissa, kokelasjäsenenä voidaan pitää kymmenenkin vuotta ja näin taidealan käytännöt eikä ala itsessään uusiudu kuten normaalit työelämänalat ajan saaton mukaisesti. Vastaavaa käytäntöä ei ole millään muulla ammattialalla.

Kun virallinen taiteen kenttä on täynnä näitä "varjotaiteilijoita", jotka estävät niiden todellisten lahjakkuuksien uran tekemisen ja antavat tilaisuudet ja mahdollisuudet samanmielisille keskinkertaisuuksille, löydetään ne lahjakkaimmat vasta postuumisti. Jos alan ammattijärjestöihin olisi vapaa pääsy, kuten maamme solmimat Ihmis- ja Perusoikeussopimukset, Yhdenvertaisuuslaki ja maamme Perustuslaki edellyttävät, eikä esimerkiksi Taidemaalariliitossa olisi kokelasjäsenyyttä, ei näitä lahjakkaimpien syrjäyttämisiä voitaisi tehdä! Silloin kuvataidealakin kehittyisi samalla tavalla kuin muutkin normaalit ammattialat ja silloin niillä todellisilla lahjakkuuksillakin olisi mahdollisuus saada nimensä esille jo eläessään.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen Vastaus kommenttiin #38

En ole perehtynyt näihin taidemaalariliitto ja kirjailijaliitto-asioihin, joten saatan sanoa jotain tyhmää tässä, mutta mitä nyt spontaanisti tämän perusteella tulee mieleen, voisin tähän kommentteihin laittaa.

Jotkut kirjailijat eivät ole tietääkseni päässeet kirjailijaliiton jäseniksi, vaikka heidän kirjalliset teoksensa kiinnostavat ihmisiä - eli lukijoita. Kirjoja tietenkin myydään ja kirjailija saa niistä rahaa. Kirjailija maksaa näistä tekijänoikeuskorvauksista valtiolle veroa, ja veroilla tuetaan mm. kulttuuria. Monet tekevät teoksiaan ilman mitään apurahoja. Millä oikeudella kirjailijalta voidaan evätä jäsenyys liitossa, joka ei varmastikaan elä ilman verorahoista saatuja avustuksia?

Samaa sanoisin tästä taidemaalariliitosta....

Onko kulttuuriväkemme, verorahoin ylläpidetty sellainen, uusi aatelisto? Jos joku menestyy taiteellisella tuotoksellaan, ilman apurahoja ja maksaa saamistaan tekijänkorvauksista verot, miksi hän ei saa tukea (jäsenyyttä) liitoista, joiden pitäisi tällaista luovaa, tuotteliasta persoonaa tukea.

Onko kulttuuriaatelistomme (verorahoilla elätettävä oppineiden kerho) sitä mieltä, että jos tuotos kiinnostaa vähemmän kouluja käynyttä/ vähempiarvoista kansanosaa, se ei ole tarpeeksi hienoa?

Käytän sanaa hienoa. Mikä muu adjektiivi siihen kävisi?

Taiteilija tai kirjailija, joka elättää itsensä ilman yhteiskunnan tukea tai apurahoja, ilman ammatillista tukea - mitä liitot yleensä tarjoavat työtä tekeville - ja maksaa verot ja eläkkeensä, ei ole tasa-arvoisessa asemassa muiden taiteilijoiden ja kirjailijoiden, eli saman alan ihmisten kanssa.

Kuulostaa siltä, että pitäisi perustaa ihan uusi taidemaalariliitto, johon voisi liittyä ihan kuten mihin ammattiliittoon tahansa. - Jos joku elättää itsensä taiteilijana ja maksaa verot, varsinkin ilman mitään yhteiskunnan tukea, on aika outoa että joku taho voi määritellä hänen työnsä arvottomaksi - "Et kelpaa meidän muiden taiteilijoiden/kirjailijoiden liittoon". Jos tuo työ olisi arvotonta, eihän olisi mitään tulojakaan, ei myöskään niistä kertyviä verorahoja.

Millä tämä kulttuuriaatelisto eläisi, jos työtä tekevän "rahvaan" verorahat jäisivätkin saamatta?
Mitä jos nämä taiteilijat ja kirjailijat, jotka ovat ensin sen kymmenen vuotta tai viisikymmentä vuotta olleet vain tervetulleita maksumiehiksi verojen kautta, tulevatkin oikein kuuluisiksi, PYYDETÄÄNKÖ heitä viimein näihin liittoihin?

Pidän paljon enemmän englanninkielen käsitteestä "art", kuin sen suomenkielisestä versiosta (taide). Tämä meidän "taide" on outo kummajainen, se tarkoittaa jotakin hyvin epämääräistä, jonka määrittelemiseen tarvitaan erittäin oppinutta väkeä. Ja paljon verorahoja.

Nyt varmaan sahasin omaa oksaani, mutta minä en onneksi putoa korkealta. Tämä kulttuuriaatelisto/liitot ei voi pudottaa minua kuin semmoiset puolisen metriä, kun minä seisoskelen ihan vain karviaismarjapensaassa jäkättämässä, enkä missään korkealla tammen latvassa. - Harmillista on, että moni todella lahjakas kirjailija/taiteilija putoaa korkealta ja tuntee itsensä hylätyksi ja sen vuoksi epäonnistuneeksi.

Eikö valtiovaltakaan yhtään häpeä; miten epätasa-arvoisen ympäristön se luovan alan ammattilaisille on antanut rakentua?

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #39

Kirjailijaliitolla on toki samat ongelmat kuin Taidemaalariliitolla, tokihan olen kuullut niin Kata Kärkkäisen kuin Juha Vuorisenkin tapaukset, joissa Kirjailijaliiton toiminta muistuttaa pikemminkin ammattikiusaajien toimintaa, kuin varteenotettavan ammattijärjestön!

Taidemaalari on maamme virallisen tutkintojärjestelmän alainen ammatti -en tiedä onko kirjailija virallisen tutkintojärjestelmän alainen ammatti- ja siksi Taidemaalariliiton toiminta on aivan vastaavaa ammattikiusaajien toimintaa kuin kirjailijaliitonkin. Mutta Taidemaalariliitto myös hallinnoi useita julkisia näyttelytiloja ja sen jäsenyys on edellytys saada näyttely näissä julkisissa tiloissa, joten tällä ammattikiusaamisella estetään joitakin Taidemaalareita saamasta näyttelyä näihin tiloihin, jotka kuitenkin olisivat hyvin tarpeellisia taiteilijan CV:n takia!

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731

13 §
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.
Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21

2 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa, kun kysymys on:
1) itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä taikka elinkeinotoiminnan tukemisesta;
2) työhönottoperusteista, työoloista tai työehdoista, henkilöstökoulutuksesta taikka uralla etenemisestä;
3) koulutuksen, mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutuksen, tai ammatillisen ohjauksen saamisesta; taikka
4) jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, taikka järjestön antamista etuuksista.

EUROOPAN UNIONIN PERUSOIKEUSKIRJA
(2007/C 303/01)

12 artikla
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
1. Jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen kaikilla
tasoilla erityisesti poliittisessa, ammattiyhdistys- ja yhteiskunnallisessa toiminnassa, mihin sisältyy, että
jokaisella on oikeus perustaa yhdessä muiden kanssa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa
puolustamiseksi.

Neuvoston direktiivi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 76/207/ETY, jäljempänä työelämän yleinen tasa-arvodirektiivi, on pohjana tasa-arvon edistämiselle työelämässä. Parlamentin ja neuvoston direktiivi edellä mainitun direktiivin muuttamisesta 2002/73/EY laajensi direktiivin alaa. Muutosdirektiivi on tullut voimaan 5 päivänä lokakuuta 2002 ja sen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava voimaan viimeistään 5 päivänä lokakuuta 2005.
Muutosdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan perusteella direktiiviä sovelletaan julkisella ja yksityisellä sektorilla, julkiset laitokset mukaan lukien, seuraavilla aloilla:
a) työpaikan, itsenäisenä ammatinharjoittajana tehdyn työn tai toimen saamisen ehdot, valinta- ja työhönottoperusteet mukaan lukien, toimialasta ja ammattiasemasta riippumatta, uralla eteneminen mukaan lukien;
b) mahdollisuus kaikenlaiseen ja -tasoiseen ammatilliseen ohjaukseen ja koulutukseen, ammatilliseen jatkokoulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, työkokemus mukaan lukien;
c) työehdot ja työolot, mukaan lukien irtisanominen, sekä palkka samapalkkaisuusdirektiivissä säädetyn mukaisesti;
d) jäsenyys ja toiminta työntekijä- tai työnantajajärjestössä, tai järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, sekä kyseisten järjestöjen tarjoamat edut.

- Tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta. ( Perustuslakivaliokunnan mietintö 25, PeVM 25/1994 )

HE 309/1993 vp:n mukaan syvälle käyviä, poikkeuksellisia tai summaarisia rajoituksia ei voida tehdä tavallisella lailla.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #45
Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #46

Maamme solmimat Ihmis- ja Perusoikeudet, Yhdenvertaisuuslaki, Perustuslaki ja Euroopan Unionin Perusoikeuskirja ovat siis kaikki epäolennaisia, merkityksettömiä ja asiaan kuulumattomia!?

Olisin mielelläni kuullut asianmukaiset perustelut mielipiteellesi, vaikka et niitä kyennyt tässä keskustelussa esittämääni aikaisempaankaan kysymykseeni antamaan?!

Lauri Grön keneltä kaikilta muuten olisit valmis viemään ammatillisen järjestäytymisen oikeudet, ihanko joka alan ammatillisilta toimijoilta, vai vainko niiltä ketkä esittävät sinulle niin vaikeita kysymyksiä, joihin et kykene vastaamaan? Ja onko ihmishenkikään mielestäsi minkään arvoinen?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #48

Suomessa on melkoisesti suojattuja ammattinimikkeitä.

Kuvataiteissa ovat matrikkelitaiteilijat oma ryhmänsä:
http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/valintap...

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #50

Miksi et vastaa esitettyihin kysymyksiin, vaan otat esille itse asioita jotka ovat täysin irrelevantteja? Ovatko kysymykset liian vaikeita?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #51

Tätäkö yritit perustella?

"Taidemaalariliiton toiminta on aivan vastaavaa ammattikiusaajien toimintaa kuin kirjailijaliitonkin. "

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #52

Miksi esität vastakysymyksiä vastaamatta itse sinulle esitettyihin kysymyksiin? Tokihan tiedät ettei asianmukaista keskustelua käydä sillä tavalla, vaan siten että sinä vastaat sinulle esitettyihin kysymyksiin ja sitten esität vastakysymyksiä?! Se on oikea tapa keskustella!!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #51

Tätäkö yritit perustella?

"Taidemaalariliiton toiminta on aivan vastaavaa ammattikiusaajien toimintaa kuin kirjailijaliitonkin. "

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #53

Ei se Lauri Grön auta vaikka kysyisit miten monta kertaa samoja asioita, vaan ensin sinun täytyy asiallisen keskustelun tiimoissa vastata sinulle esittämiin kysymyksiin, ennen kuin esität itse vastakysymyksiä!

Eduskunnan oikeusasiamies ei tutki aatteellisten yhdistysten toimintaa, jota Taidemaalariliittokin on, samoin kuin kaikki poliittiset puolueet ja kaikki muutkin ammattijärjestöt ihan joka alalla. Tämä tutkimattomuus ei perustu mihinkään lakiin!

Tämä tutkimattomuus perustuu siihen että näiden aatteellisten yhdistysten kautta vanhat puolueet ovat järjestäneet itselleen korruptoitunutta vaalirahaa. Siksi näiden aatteellisten yhdistysten lakien ja sopimusten rikkomisiin ei puututa! Vaikka kysymyksessä ovat perustavaa laatua olevat Ihmis- ja Perusoikeudet!

http://www.mitavittua.fi/2014/12/29/suomen-korrupt...

Eli koska nämä aatteelliset yhdistykset, kuten Taidemaalariliitto, ovat osana korruptiota, ei nähin puututa. Jos yhden toimiin puututtaisiin, jouduttaisiin kaikkien toimiin puuttumaan!

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman Vastaus kommenttiin #45

Taidemaalariliittoon pitäisi hyväksyä jäseneksi kaikki Taideyliopiston ja ammattikorkeakoulun käyneet. Kirjailijaliittoon on muistaaksen 3 julkaistun teoksen ehto. Kärkkäisen ja joidenkin muiden kohtelu on tietenkin pottuilua.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #61

Maassamme on loistavia itseoppineita taidemaalareita ja osa näistäkin on liiton jäseniä, joten Taidemaalariliiton pitäisi ottaa kaikki alalle kouluttautuneet tai alalla toimivat koulutuspohjasta huolimatta jäsenekseen. Tätä edellyttävät niin maamme solmimat Ihmis- ja Perusoikeussopimukset, Yhdenvertaisuuslaki, Perustuslakimme kuin Euroopan Unionin Perusoikeuskirjakin! Samoin Taidemaalariliiton pitäisi luopua kokelasjäsenyydestä!

Kata Kärkkäinenhän on nykyään Kirjailijaliiton jäsen, muttei hänkään päässyt muistaakseni jäseneksi, vaikka täytti jäsenyysehdot. Juha Vuorinen ei kai ole suostunut hakemaan uudelleen jäsenyyttä, ensimmäisen hylkäävän päätöksen jälkeen, vaikka hänenkin jäsenyysehdot muistaakseni täyttyivät!

Molempien liittojen toimintatavat täyttävät ammatillisen kiusaamisen tunnusmerkit ja varsinkin Taidemaalariliiton kohdalla, koska Taidemaalarin ammatti on virallisen tutkintojärjestelmän alainen ammatti ja liitto hallinnoi useita julkisia näyttelytiloja ja liiton toiminta on näin ollen julkista ja yhteiskunnallista toimintaa, joten sen tulisi noudattaa edellämainittuja lakeja ja sopimuksia!

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman Vastaus kommenttiin #62

Pitäisikö homeopaatit siis hyväksyä Lääkäriliittoon?

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #63

"Pitäisikö homeopaatit siis hyväksyä Lääkäriliittoon?"

Ei millään pahalla, mutta mielestäni vertauksesi ontuu pahasti!

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Maalaustaide paisi, että sen tulisi myös minun mielestäni olla vapaa kaikenlaisista kahleista, näyttää tuottavan paljon intohimoisia mielipide-eroja. Näin tulee ollakin. Tunteet nousevat pintaan ja itsekukin pyrkii tuomaan esiin omat mieltymyksensä, sen oman sisäisen tahdon ja jopa demonit.

Maalatessa hyvin usein, teema syntyy vasta maalausprosessin aikana ja uskoisin, että näin syntyy luonnollisin, välitön ja vilpitön jälki. Näin lopputulos voi olla itse tekijällekin suuri yllätys. Syntyy valtavan voimakas ihmetys, ihastus ja voi hetken tuntea jopa irtoavansa maasta ja jopa itsestään. Kaikki muu tuntuu niin pieneltä ja mitättömältä.

Mielestäni, se mikä syntyy spontaanisti suunnittelematta, sillä on suora yhteys luomisen prosesseihin. Luovuus ei salli sidonnaisuuksia.

Maalaamisen tekniikka tulee mielestäni vasta myöhemmin. Tekniikka muodostuu maalatessa. Se mikä on esim. sopusuhtaista, on suhteellista. Stereotyyppejä löytyy riittävästi, niitä on kopioitu vuosisatoja. Se mikä on ominaista ja luonnollista itse kullekin, luo mielestäni parasta taidetta. Sielun maisema on ainutlaatuinen.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Mielestäni, maalarin ehkä kaikkein suurin tavoite on löytää itsensä töidensä kautta ja yrittää parhaansa kuvata tunteitaan. Tämä kuvaus ei ole todellakaan helppoa, jos tunteensa haluaa välittää muille niin aidosti ja vilpittömästi kuin mahdollista. Tunteiden kirjo on niin valtava, että juuri samoihin tunteisiin yltää harva maalari.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Todellakin, "yksi kuva ketoo enemmän kuin tuhat sanaa", jonka pukisin muotoon "se mitä ei sanoin kykene kertomaan, voi ilmaista maalaamalla".

Kun puhutaan syvistä alitajuntaisista tunteista ja niiden osoittamisesta, kaikki eivät osaa tai halua kertoa niitä verbaalisti, ne voivat olla liian tuskallisia herkille taiteilijoille.

Maalatessa, jää enemmän aikaa käsitellä sen hetkisiä tunteita, jotka voi siirtää paperille, kankaalle, seinille jne, jolloin tunnelataus purkautuu ulos fyysisenä tekemisenä. Siveltimen (tai muun) jälki ja tekotapa yksinkertaisesti kertovat, minkälaisella persoonallisuudella tunteesi avautuu.

Valitettavasti syvennyin vähän liikaa analysoimaan. Teot puhuvat puolestaan.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Onko Wagnerin musiikki taidetta, ovatko Shakespearen näytelmätekstit taidetta ja onko Muhchin maalaukset taidetta, määrittyy kokijasta. Yksi kokee yhden taiteeksi ja toinen toisen ja kuten demokratiassa on yleisesti tapana, enemmistön mielipide voittaa. Eli se kenellä ovat suurimmat kävijämäärät ja valtavin myynti, voidaan ainakin jonkin mittapuun mukaan lukea suurimmaksi taiteeksi. Mutta onko se sitä? Jos on, niin miksi meillä on taiteen virallinen kenttä joka määrittelee sen oikean taiteen, koska demokratiassa ihmisten pitäisi määritellä oikea taide omalla lompakollaan?!

Se että meillä on valtion virallinen taidekenttä joka määrittelee oikean taiteen, viekin siis itseasiassa virallisen taiteen mahdollisimman kauaksi oikeasta taiteesta ja vääristää taiteen kentän virallisilla arvostuksilla ja julkisella rahalla. Kun demokratiassa ihmisten pitäisi saada itse päättää minkälaista taidetta ja ketä taiteilijaa he haluavat omilla rahoillaan tukea, niin nyt väliin on tullutkin valtio ja taiteen virkamies, joka päättää ihmisten puolesta nämä asiat, ihmisiltä valtion väkisin keräämillä rahoilla! Taide on siis sosialisoitu ja politisoitu, siten ettei oikea taide asu instituutioissa, virastoissa, toimikunnissa tai vastaavissa, vähän samalla tavalla kuin jumala ei asu kirkoissa tai pappiloissa, vaan ihmisten mielissä ja sydämissä!

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Toden totta. Olen yrittänyt kertoa omia ajatuksiani maalaamisesta ja pyrkimykseni on myös ollut pitää politiikka sen ulkopuolella. Olen myös pyrkinyt olemaan puhumatta taiteen historiasta, oppiarvoista jne. Itseasiassa, tässä sen huomaa, kuinka em. pyrkimyksiä on vaikea toteuttaa, kun siirrymme yksityisistä mielipiteistä yhteisölliselle ja yhteiskunnalliselle tasolle.

Mitä siis on maalaustaide, joka niinkuin sanoit on sosialisoitu ja niinkuin esim. renesanssin aikoihin, taiteilijoita (taiten tekeviä käsityöläisiä, muusikoita, näytelmäkirjailijoita, maalareita jne) tuettin mesenaattien toimesta. Miten on maailma muuttunut niistä päivistä?
Nykyisin mesenaatteina toimivat valtio ja erinäiset säätiöt, jotka jakavat apurahoja. Minun näkemykseni mukaan, taiteiden tukemisen periaatteet ennen ja nyt, eivät ole sanottavammin muuttuneet. Institutioita toki tarvitaan, jotta on olemassa yhteiset pelisäännöt.

"Valtion virallinen taidekenttä ja virallisesti määritelty 'oikea' taide" on mielestäni puhtaasti hallinnollinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen toimintatapa, jota tulisi muuttaa perusteellisesti, mutta ei kuitenkaan niin, että taidekenttä esim. yksityistettäisiin. Kilpailu lisääntyisi ja taiteen arvotus muuttuisi ratkaisevasti huonompaan suuntaan. Taiteesta tulisi helposti "kauppatavaraa". Se leimaa taiteen "halvaksi".

Kuka määrittelee "oikean" taiteen. Minun mielestäni sen määrittelevät taiteen tekijät itse. Se onko teos myyntimenestys tai ei, sen määrittelee taiteen ymmärtäjät ja kuluttajat.

Jos on riittävästi tahtoa ja uskallusta tehdä taidetta esim. ilman apurahojen tuomaa turvaa, tekemällä muita töitä materiaalihankintoihin, valtiota ja säätiöitä ei tarvittaisi sosialisoimaan taiteita.Toisaalta, apurahat ovat varmasti hyvin mitättömiä, jotta niistä olisi mainittavaa hyötyä.

Toki jos olet varakkaasta suvusta, materiaalihankinnat eivät ole ongelma. Kuitenkaan, varakkuuskaan ei välttämättä ole aina hyvästä. Jos on jo kaikkea, miksi vaivautua tekemään taidetta, jollei ei ole rikastunut sillä tavalla tai toisella.

Tavat millä rikastua taidetta tekemällä ja myymällä, on mielestäni illuusio, jollei ole rikasta seurapiiriä, joka "ymmärtää" taidetta ja on valmis maksamaan sievoisia summia tietämättä sen todellista arvoa. Näin myös suosio lisääntyy ja tulee nimekkääksi taiteen tekijäksi.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Taiteilijalla itsellään on idea ja työnsä taiteilijana. Taiteilijan työssä myös taiteen ja taiteilijan elämän rahoituksella on osansa. Tekemiset muuttuvat taiteeksi, kun ne kulkevat sen rahoituksen ja arvioitsijoiden seulan läpi. Taiteen tuntijat ja alan ammattilaiset ovat osa sitä prosessia, jossa taiteilijan idea muuttuu taiteeksi, tunnustetuksi taiteeksi. Vasta sitten, kun taiteilijan työn tulokset hyväksytään ja tunnustetaan, sitä voi sanoa taiteeksi. Ennen tuota vaihetta taitavatkin työt ovat vain taiteilijan oma helmalapsi.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

On olemassa sellainen käsite kuin "varjotaiteilija". Tällä tarkoitetaan henkilöä joka on sisäisesti taiteilija, mutta joka ei kykyjensä puutteen, uskalluksen, lahjattomuuden tai jonkun vastaavan takia ole menestynyt taiteilijana tai ei ole rohjennut alkaa taiteilijaksi. Kerrotaan että tällainen henkilö ajautuu mahdollisimman lähelle unelmaansa, eli menestyneenä taiteilijana olemista. Hänestä tulee taideopettaja, taidekriitikko, museon intendentti tai vastaava lähellä unelmaansa toimiva henkilö.

Väitetään että tällainen henkilö alkaa ennenpitkää vihaamaan niitä joiden näkee onnistuvan juuri siinä, jota haluaisi itsekin tehdä, mutta johon lahjakkuus, kyvyt tai uskallus eivät riitä. Näin hän alkaa vihata myös todellista taidetta, taiteen tekijöiden lisäksi. Hän katkeroituu ja alkaa toimimaan tehtävässään tehtävän oikeata tarkoitusta vastaan ja kerää ympärilleen vastaavia henkilöitä jotka tukevat häntä, ja näin virallinen taiteen kenttä ajautuu tällaisten varjotaiteilijoiden takia sivukujalle. Hän ja hänen kanssaan samanmieliset nostavat keskinkertaisia taiteilijoita arvoon arvaamattomaan ja syrjäyttävät ne oikeat tosiosaajat ja lahjakkuudet. Koska eivät voi sietää heitä, juuri oman lahjattomuuden ja epäonnistumisen vuoksi.

Tämän takia todellinen lahjakkuus ja osaaminen ovat hyvin harvassa virallisella taiteen kentällä. Koska lahjakkuus ja osaaminen ovat tavallaan kiellettyjä asioita ja jos sitä lahjakkuutta tai osaamista jossain päin vielä sattuisi esiintymään, pitää se ohittaa kuriositeettina tai kieltää vaikkapa noituutena!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olisiko näin käynyt Atte Laitilallekin. Häntä pidettiin lahjakkaana ja hänen töitään on monissa taidemuseoissa, mutta kuitenkin unohtui tai unohdettiin: http://ilgron11.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/...

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen Vastaus kommenttiin #33

En tiedä, kyseinen taiteilija oli minulle aivan tuntematon, mutta saattaahan olla että jos häntä pidettiin lahjakkaana, voi hän olla joutunut jopa virallisen taidekentän "varjotaiteilijoiden" toimista syrjäytetyksi ja unohdetuksi?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kommenttiin #32: Mielenkiintoinen tieto, on totta, että suomalainen taidekenttä näyttäytyy kommentoijan kertoman mukaisena. Yksi oire tuollaisesta asenteesta taiteeseen on se, että suomalaiset ilakoivat melkein pelkästään postuumisti tunnustetusta taiteesta. Ja sekin näyttää olevan totta, että keskinkertaisuutta juhlitaan. Se on valitettavaa sen vuoksi, että ihminen kärsii itsekin vilpillisyydestään. Hyvää työtä tehnyt taiteilija joutuu lohduttautumaan, että ajan myötä hänen työnsä huomataan, mutta on surullista, että vasta postuumisti. Voin kertoa esimerkin. Taidemaalari Lasse Marttinen on tehnyt mittavan työn maalaustaiteessa, mutta vaikutta, että hänen töistään vaietaan. Olisin mielelläni väärässä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Monesti tosiaankin, taiteilijat menestyvät postuumisti. Ilmiö on myös kansainvälinen. Selitystä sille miksi näin on, tulisi hakea taidekentän "asiantuntijuudesta". Uskoisin, että harvemmin taiteilija itse osaa tai edes on kiinnostunut määrittelemään, kuinka arvokas hänen työnsä on rahallisesti. Filosofinen pohdiskelu sen sijaan, on lähempänä taiteilijan identiteettiä.

Taiteiden asiantuntijat ovat mielestäni, -en tiedä ovatko he epännistujia tai varjotaiteilijoita, voi tietysti olla, mutta näkemykseni mukaan, he ovat kenties enemmän suuntautuneet taiteiden pedakokiikkaan, kuin itse taiteen tekemiseen. Tekeminen on luova prosessi ja pedakokinen taipumus voi tietysti olla tukevana tekijä.

Käsitykseni on, että se joka opettaa taidetta, hän opettaa taiteen tekotapoja, tekniikkaa jne ja hänellä on kyky nähdä ne oppilaat, joilla on taipumuksia ja joista voi syntyä lahjakkaita taiteilijoita. Taiteen analysointi on kuitenkin näkemyksellistä, objektiivista ja viimekädessä subjektiivista arvioimista, joka on myös yksilöriippuvaista.

Opettajien tulisi kuitenkin samalla jättää taka-alalle omat henkilökohtaiset mieltymyksensä ja ottaa huomioon oppilaan erityistaidot ja hänen henkilökohtainen lahjakkuutensa ja osaaminen.

Mitä on sitten lahjakkuus ja osaaminen, se riippuu monesta tekijästä ja miten löytää lahjakas ja osaava taiteilija? Tähän on tietysti olemassa "normisto", määritelmälogiikka, jota noudatetaan kirjaimellisesti, jotta taiteen kenttä pysyy "ehyenä". Toiminta on siis hallinnollista pyrokratiaa, jonka muutoksia vältetään kustannus-syistä. Se mikä on lahjakasta nyt, sen kertoo ns. normisto. Siksi monet lahjakkaat taiteilijat menestyvät vasta postuumisti, koska taiteen määritelmät muuttuvat.

Minäkään en tunne em. taiteilijaa, mutta epäilen, että hän on joutunut ks. normiston uhriksi. Taiteen tekeminen ja sen kaupallistaminen voi olla välillä hyvinkin veristä ja kateus voi viedä pohjaa uskottavuudelta. Me kaikki olemme vain ihmisiä, jotkut täysin lahjattomia, jotkut ylivertaisia. Tämän syystä, yksittäinen hyvinkin lahjakas herkkä taiteilija voi saada osakseen tuomion, josta saattaa kärsiä lopun elämäänsä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kiitos jälleen kerran kaikille, avartavista mielipiteistänne!

Esittäisin kysymyksen:

Onko taiteilijan itse otettava taiteen kenttä omaan hallintaansa, taiteilijaliitoista rahoittajista ym. huolimatta. Kun taiteen tekijä on kuitenkin oman työnsä asiantuntija, hänellä olisi mahdollisuus itse asioida suoraan taiteen kuluttajien suuntaan. Pitäisikö nousta barrikaadeille ja luoda kokonaan uusi järjestäytynyt taiteiden tekijöiden vapaa yhteisö, joka toimisi jonkinlaisen "modernisoidumman osuustoiminnallisen periaatteen pohjalta"?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Hohhoijaa ...

Kritisoidaan yhtä klikkiä perustamalla uusi.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kritisoimatta tai luomatta uutta, se juuri klikkiyttää! Toisaalta kysymys oli asetettu herättämään ajatuksia, ei niinkään arvosteltavaksi vailla perusteita. Myönteisyys ja rakentavuus palkitsee, ei tyrmäys, se kuuluu ennemminkin "aivottomien ottelukehiin", sen enempää kohdistamatta sitä kehenkään..

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Itse en ole koskaan laskenut työssäni kuvittajana, taiteilijana tai tekstin tuottajana mitään yhteiskunnan varaan. Olen vilpittömästi iloinen jokaisesta avusta, apurahasta ja tuesta, jonka joku muu tämän alan ihminen onnistuu saamaan - hyvin harvoilla taiteen alan ihmisellä pyyhkii hyvin tässä maassa.

Taiteilijat ovat huonoja ajamaan asioitaan, kun he ovat usein semmoisia ajatuksiinsa vaipuneita hapanpäitä (allekirjoittanut) tai poliittisesti ei-aktiivisia.

Nythän on vielä niin että uusimmissa tarjotuissa sopimuksissa esim. kuvittajille, kuvittajaa vaaditaan luopumaan suurin piirtein kaikista lain hänelle suomista tekijänoikeuksista. Tyyli on "ota tai jätä". Minä en lähde sellaiseen. Mieluummin puolitan aamupuuroannokseni.

On esimerkiksi Korkeimman oikeuden hyväksymä sopimusmalli (tämän jutun yksityiskohdat voi tarkistaa Kuvittajat ry:n kautta, yritän nyt muistaa jotain ja oikein), jossa kuvittajalle tarvitsisi maksaa työstä vasta kun tilaaja päättää julkaista sen, vaikka viiden vuoden kuluttua. Lisäksi, jos joku vetää kuvasta herneen nenäänsä, on kuvittaja yksin siitä oikeudellisesti vastuussa, ei kuvan tilaaja ja julkaisija.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitoksia Hannu hyvästä avauksesta ja kiitoksia Sirkku ja Markku hyvästä keskustelusta.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

"Taideteos on jonkin olion taideteoksena olemista."
L.Routila

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Osaat hienosti heittää lukemiasi muiden mielipiteitä, muttet vastata sinulle esitettyihin kysymyksiin!

Ihmettelen miksi olet tässä keskustelussa yleensä mukana, ehkäkö näyttääksesi tietämättömyytesi keskusteltavana olevasta asiasta, vai näyttääksesi t*peryytesi?

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Lapsuuden kedoilla kasvoi satoja erilaisia kukkia ja niiden tuoksu oli huumaava. Jokainen poimi oman kimppunsa ja jokaisen kimppu oli erilainen.

Sanataidetta voidaan pitää ajatuksena, joka on punottu sisään taitavaan sanojen järjestykseen. Samoin kuvataiteessa siinä tavassa, jolla sen eri elementit ovat järjestyneet puhuttelevaan kokonaisuuteen. Taiteen ”poimijana” voi olla kokija, joka valitsee niistä mieleisensä sen hetkisten mieltymystensä, kokemutaustansa ja maailmankuvansa mukaisella tavalla (?)

Jari Vuorinen

Maalaustaide on näkymättömän sielun liikkeen tekemistä näkyväksi palavalla innolla.(Oma määritelmä)

Terv.taidemaalari jari vuorinen alias Jarg Wourin Lohjalta.

http://opteryx.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183424-mam...

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Tällä hetkellä taide on edullista, ainakin jos ostaa sitä nettihuutokaupoista,kuten Hagelstam, Bukowski jne. Picasson ja muiden mestarien mestariteoksilla on sellaista symboliarvoa joka nostaa teosten arvon pilviin, yksi miljardööri ostaa Englannin liigan jalkapallojoukkueen ja toinen Picasson maalauksen kassakaappiin. Sääli Picassoa.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Maalaaminen on itsessään tekijälleen ihana olotilan vaihe. Kuin musiikin teko, tai soitto, säveltäminen säveltäjälle tai tanssi tanssijalle.

Miten katsoja tai kuuntelija minkäkin taidemuodon kokee omilla aisteillaan, on hyvin henkilökohtaista.

Itselleni on musiikin kuuntelu hyvin tärkeä lisä itse maalausvaiheessa. Se täydentää tunnekokonaisuutta, ja pensselit suorastaan lentävät seinään jos yhtäkkiä alkaa kuulua vääränlaista musiikkia. Ihan kuin joku sammuttaisi valon tai kaataisi kylmää vettä niskaan. Taide-elämys on yleensä aistinautinto, tekijälle ja sen kokijalle.

Se ei ole aidoimmillaan/parhaimmillaan riippuvainen siitä, minkälaisissa olosuhteissa, tai minkälaisessa kulttuurissa se syntyy.
Itse tunne-elämyksen syvyys on rahan ja vallan ulottumattomissa. Kuuntelin tässä jokin aika sitten Australian aboriginaalien musiikkia. Se nosti niskavillat pystyyn, ja hävettää olla valkoisen rodun edustaja, joka hävittää kaiken elävän - ja sitten varastoi ja luetteloi sitä mitä on enää jäljellä museoihinsa ja mittaa sen arvoa rahalla.

Taide-elämyksen kokeminen on tunnetila, jotkut eivät ymmärrä maalaustaiteesta huokuvaa tunnetta ilman brosyyriä, jossa on rivissä hintoja ja nimiä. Jotkut jotka ymmärtävät, haluavat tehdä siitä rakettitiedettä. Jotkut ihan oikeasti ymmärtävät, mitä he ihan oikeasti itse tuntevat kokevansa - ja tietävät mitä nyt tarkoitan.

Mikään raha, tai jäsenyys jossakin, näyttelyn pitäminen jossakin jne. ei voisi lisätä omien kokemusteni syvyyttä kun maalaan. En inspiroidu mistään "biologian kuvitusnäyttelyn" pitämisestä, sekin oli vuosia ihan typerä ulkopuolisten päähäni takoma paine. Vasta jokin aika sitten käsitin ettei minun ole pakko semmoisia pitää, jos en halua, joten minä en pistä pystyyn minkäänlaisia näyttelyitä. - Kaikkein tärkeintä on, että saan tehdä kuvia.

Enempää minä en osaa tähän sanoa...
https://www.youtube.com/watch?v=6SQ8NLOh7sw

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kiitos Sirkku, Markku ja Jari loistavista töistä ja tulkinnoista. Tässä myös minulta muutama pastelliharjoitelma (myös variaatio Pablo Picasson työstä).

http://kuvapilvi.fi/k/yGlw.jpg
http://kuvapilvi.fi/k/yGl4.jpg
http://kuvapilvi.fi/k/yGlZ.jpg

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Kiitän myös omalta puoleltani, keskustelu on ollut antoisaa ja on myös loistavaa huomata että palstalta löytyy kulttuurista ja taiteesta kiinnostuneita tekijöitä!

Tässä muutamia omia ajankohtaisia ja kantaaottavia teoksiani!

http://taiteilija.suntuubi.com/?cat=5&img=46

http://taiteilija.suntuubi.com/?cat=5&img=36

http://taiteilija.suntuubi.com/?cat=5&img=32

http://taiteilija.suntuubi.com/?cat=5&img=34